Lähtötilanteet kevätkauden tärkeisiin peleihin eivät olleet kovinkaan mairittelevat Lollin osalta – Yli puolet pelaajistosta poissa erinäisten syiden takia.
SBV:tä vastaan mietittiin pelataanko kolmella pakilla ja neljällä hyökkääjällä vai kahdella pakilla ja kahdella hyökkäysviisikolla. Jälkikäteen voidaan todeta, että taktisesti onnistuimme SBV:tä vastaan täydellisesti. Rikkoutumattomat hyökkäysviisikot takasivat tutkaparikokonaisuudet: Wulff 4+1 ja Nousiainen 2+3, vahvistettuna Jussilalla 1+1. Toisessa hyökkäysviisikossa nähtiin sitten melkoinen harvinaisuus, kun Laitinen seisoskeli sentterin tontilla tukien kuumetoipilas Jetiä ja hänen oikeaa kättänsä Trast junioria 0+1 vai oliko sittenkin Trast Juniorin vasempana kätenä Jeti? Kädetöntä touhua joka tapauksessa, ja tähän ei syy ainakaan ollut valmiiksi puukätinen Jippo Laitinen. Osku pelasi hienon pelin maalissa ja Tommolle ja Budikselle iso hatunnosta, rapiat 40 minuuttia peliaikaa ja ei näkynyt missään! Katsomosta Raitakissat olivat analysoineet Lollin peliä ”ihan kuin olisitte puolivaloilla pelanneet, jäätävä esitys”. Tässä ottelussa tehtiin varmasti myös eräänlaista salibandyhistoriaa, kun sänkykauppoja hierottiin vaihtoaitiosta käsin 😀
Toisessa ottelussa kärkiottelu LOL-KGB. Vastustajalle turnauksen ensimmäinen peli ja kolme kenttää ukkoja vastassa. No onneksi saimme peräti yhden ukon lisää toiseen peliin, nimittäin katsomovalmentaja Turunen saapui kuulokoje päällä pelaten sekä valmentaen viereisellä kentällä ollutta junnujengiään – melekoista teletapiaa. Ensimmäinen erä meni 2-2, mutta toinen 2-0 ja kolmas 3-0 vastustajalle. KGB moukaroi liikkeellään väsyneen ja aneemisen Lollin. Toinen peli pienellä rosterilla oli nyt vain liikaa. Pelin erikoisuutena voidaan pitää ykkösviisikon totaalista romahtamista.
Turnauksen rusinat menevät Tommolle, Budikselle, Jeterille, Temelle ja Oskulle. Esimerkillisen hienoa taisteluilmettä molemmissa otteluissa!