Lollin leirisssä viimeiset pari kautta ovat olleet hyvinkin mollivoittoisia. Miten tähän päädyttiin tai voidaanko puhua jopa odotetusta tilasta?
Kun puhutaan Etelä-Suomen Salibandyn alasarjoista, niin viimeisen kymmenen vuoden aikana touhu on muuttunut valtavasti. Joukkueita on tullut ja tulee koko ajan lisää, taso paranee ja entiset perinteikkäät nelos- vitosdirren porukat alkavat kuolemaan sukupuuttoon. Miksi näin?
Ehkä suurin yksittäinen tekijä on, että suurimmalta osalta joukkueista puuttuu selkeä visio eli tahtotila. Ilman tahtotilaa tulee konkurssi. Tämän takia pelaajaliikenne on joka vuosi kaoottimaisen sekavaa sarjojen päättymisen jälkeen. Tuskin kukaan pelaaja vaihtaa seuraa missä homma on toiminut?
Yritysmaailman gurut puhuvat suuvaahdossa uusiutumiskyvystä. Se mikä on toiminut kymmenen vuotta sitten ei välttämättä toimi enää ja kaikkein pahinta on olla tekemättä yhtään mitään.
Joukkueet, jotka ovat ymmärtäneet nämä keskeiset seikat pystyvät myös jatkossakin nauttimaan pelistä ja hengittämään.
Lollissa on ollut selkeä tahtotila menneinä vuosina. Haluamme olla kaveriporukka, jossa nähdään muutama makea poikittaissyöttö pelien aikana. Nousun jälkeen vitosesta neloseen kävi kuitenkin ohraisesti. Emme olleet ajatelleet tahtotilaamme jatkoon ja se mikä toimi aikaisemmin ei toiminut enää.
Yksittäisten pelaajien merkitystä ei kannata liikaa korostaa joukkuelajissa, mutta he kuitenkin pystyvät kantamaan johtajuutta ja kääntämään pelejä vaikeilla hetkillä oman joukkueen eduksi.
Nelosesta tippumisen jälkeen oli vaikea kausi vitosessa ja kauden päätteeksi avainpelaajien lähteminen, kukin omien syiden takia. Pikainen konkurssi koettiin, kunnes joukkueen pitkäaikaiset pelaajat halusivat puhaltaa Lollin vielä viime hetkillä henkiin. Presidentin urhoollisuusmitaleja odotellessa.
Viime kausi Lollilta olikin sitten historian raskain. Pelillisten johtajien puuttuminen ja pieni pelaajarinki tekivät toiminnan äärimmäisen haastavaksi. Koko kauden asemataistelu palkittiin sarjapaikan säilymisellä. Hatunnoston arvoinen suoritus!
Kirjoitukseni lopuksi haluan nostaa ajatukset. Mikä on tahtotilamme jatkossa? Haluammeko uusiutua?
Lol-historian suurin murrosvaihe on edessä. Miten uusittu joukkue hitsautuu yhteen on suurin kysymysmerkki? Kipuilut kuuluvat murrosvaiheeseen ja niistä päästään yhdessä ylitse. Joukkueesta voidaan puhua siinä vaiheessa, kun jokaisen pelipanosta arvostetaan ja ajatuksia kunnioitetaan. Silloin voidaan nähdä pelillinen huippu ja tuntea se fiilis mitä varmaan meistä jokainen hakee joukkueesta, jonka nimi Liike on lopetettu.