Toivottavasti tämän syväanalyysin kautta saatte ymmärrystä asioihin ja millaista tarinaa tässä on tehty 🙂
Lollissa on pelattu hienoja kausia, ja unohtamattomia tarinoita on syntynyt jo kahdeksan vuoden ajan. Syntymisvuonna 2010 Petri Revon perustamana joukkueen perusajatuksena oli polttaa läskiä ja nähdä muutama komea poikittaissyöttö.
2011-2012 kaudelle Repo sai houkuteltua Gospel Teamin aikaisia pelaajia isomman kasan lisää ja nousu vitoseen varmistui kauden päätteeksi. Revon jäätyä reserviin kaudella 2012-2013 Lolli sijoittui lohkossaan neljänneksi. Uusi tarina oli alkamassa.
2013-2014 Lolli nousi upean kauden päättteeksi neloseen karsintojen kautta ja tuskin enää koskaan nähtäisiin samanlaista kautta?
Kausi 2014-2015 olikin sitten haasteellinen nelosessa. Kapeahkolla pelillisellä materiaalilla homma ei lähtenyt käyntiin oikein kunnolla missään vaiheessa ja hissiliikkeellä vitoseen takaisin.
Kaudelle 2015-2016 pelaajarungon kasaamisessa oli isoja haasteita, jotta jengistä olisi saatu tarpeeksi iskukykyinen. Vaikean kauden päätteeksi sarjasijoituksena lohkon viides. Jatkuvat haasteet löytää uusia pelaajia ja pienet erimielisyydet siitä mitä toiminnalta halutaan, niin allekirjoittanut päätti heittää pyyhkeen kehään kauden päätteeksi. Viihdevastaava Miettisen saunapäätöksellä hommaa kuitenkin päätettiin jatkaa edelleen ja luovutettu sarjapaikkakin saatiin takaisin.
Kausi 2016-2017 oli LoL-historian huonoin tuloksellisessa valossa. Viimeisen turnauksen venyminen pelasti Lollin (kahdeksalla ukolla?).
Kaudelle 2017-2018 heräsi ajatus sitten, että entäpä jos vielä kerran yritettäisiin…
Muutamat pelikaudet (20) on tullut koettua erilaisissa joukkueissa. Tämä kausi oli siinä mielessä erilainen ja poikkeuksellinen, koska joukkue uusiutui käytännössä ottaen kokonaan. Tiettyjä asioita ei valitettavasti osattu selvittää ja kertoa ennen kauden alkua, jonka vuoksi tuli heti alkuun pieniä epäselvyyksiä mitä Lolli on ollut ja millaiseksi Lolli halutaan tulevaisuudessa. Pelaajarungoltaan voisin väittää kuitenkin kautta-aikojen tasokkaimmaksi ryhmäksi, mutta kaverimeininki vs. pienehkö kilpailullisuus söi joukkueen henkeä pitkin kautta. Nostan myös käpälän pystyyn muutamien asioiden osalta, jotka näin jälkikäteen tekisin hiukan erilailla. Valmennuksen osalta epäonnistuttiin siinä, että kaikkien pelaajien osalta emme saaneet luottamusta rakennettua tarpeeksi vahvaksi ja ehkä joissain asioissa olisi ollut hyvä kuunnella hiukan enemmän. Haluan kuitenkin korostaa myös jokaisen yksittäisen pelaajaan omaa vastuuta ja itseanalysointia. Tarkoituksena ei ole hakea kilpaurheilutasomaista peliä ja siihen liittyviä asioita, mutta liputan samaa mitä Repokin aikoinaan, että tietty pelillinen taso pitää olla ja unohtamatta pilkettä silmäkulmassa 😉
Upeaakin upeampi draaman kaari ja tarina. ISO KIITOS kaikille kuluneesta kaudesta!