Joukkueurheilussa löytyy jokaiselle haluttu ympäristö missä voi toteuttaa omaa unelmaansa. Kilpatasolla voi haastaa itseään joka päivä, parhaita pelaajia vastaan. Kaveriporukoissa haetaan hyvää fiilistä, ilman suurempaa tuloksellisuutta. Nämä ovat kaksi ääripäätä. Alasarjoissa nähdään mitä erilaisempia kombinaatioita näiden kahden ääripään välillä.

Alasarjoissa joukkueiden isoin haaste on suuri pelaajien vaihtuvuus.  Osa pelaajista hakee pelillistä tasoa. Yleensä nämä pelaajat hakevat omaa paikkaansa ja saattavat myös jakaa mielipiteitä joukkueen sisällä vahvastikin. Seuravaihdot yleisiä. Johtavia pelaajia, jotka arvostavat selkeää visiota ja päämäärää. Arvostavat tietynlaisia vapauksia.

Osa hakee yhteisöllisyyttä, nauttien pelistä ja hikoilusta. Näille pelaajille tärkeä arvo on pysyvyys. Yleensä pitkään yhdessä pelanneita, jotka karttavat kilpailullisuutta ja ristiriitatilanteita.

Loput menevät näiden kahden kategorian välimaastoon. Pelaajia, jotka eivät yleensä tuo omia ajatuksiaan esille ja tyytyvät osaansa.

Seuroissa pitäisi olla ymmärrys erilaisten pelaajien tarpeista sekä osata arvostaa heidän erilaisuutta. Seurojen pitäisi osata vastuuttaa, jolloin kaikkien on helpompi sitoutua yhteisiin tavoitteisiin. Arvostuksen, kuuntelemisen ja yhteisesti sovittujen asioiden kautta saadaan rakennettua joukkueeseen luottamuksellinen ilmapiiri.

Mahdolliset pelaajavalmentajat ovat isoimpia haasteita seuroissa. Ajaako omat tarpeet yli joukkueen yhteisen edun. Yleensä kokonaiskuvan hahmottaminen on haastavaa pelaamisen ohella. Mikäli joukkueessa toimii pelaajavalmentaja, niin häneltä vaaditaan pelillistä johtajuutta ja näkemystä itse peliin. Hyviä ihmissuhdetaitoja ja paineensietokykyä.

Vastoinkäymiset kuuluvat joukkueurheiluun. Näissä tilanteissa punnitaan seurojen vahvuus. Tahto, uskallus myöntää virheitä sekä hakea kiperissäkin tilanteissa kompromissiratkaisuja joukkueen etua ajatellen ovat jo puolivoittoja vastoinkäymisten voittamiseen.

Menestyvissä seuroissa on kivijalka kunnossa.