Marraskuu lähenee loppuaan ja LoLlin kesätreenit ovat kantaneet hedelmää läpi koko vetisen syksyn. Turnaus nro 4 pelattiin viikon loppuna Masalan pienellä ja kapealla kentällä. Ennakkopelkoa lollilaiset virittelivät itselleen, niin hallin pahanmakuisesta vedestä, pienestä kentästä ja tietenkin siitä, että vastaan oli astelemassa sarjan kakkonen ja kolmonen.

Yllättävän isolla rosterilla oltiin hyppäämässä peleihin mukaan, kun täydet kolme kenttää löysivät hallille, vaikka muutaman pelaajan navigaattorit lopettivat reitin piirtämisen kehä3 päätyyn.

Ensimmäiseen peliin hyvin valmistautuneina ja huhu siitä, että Raitakissat olivat hävinneet oman ensimmäisen pelinsä, antoivat pientä etulyöntiasemaa LoLlille.

Pelin kulku oli varsin nopeasti hallussa ja liekö Raitakissat polttaneet parhaat voimansa ensimmäisessä pelissään, sillä eka erän jälkeen lolli johti 4-1. Kaikki kolme kenttää kurmoottivat vastustajan maaliverkkoja siihen tahtiin, että Lolli oli kuin pysäyttämätön pikajuna.

11-2 voittolukemat sinetöi Teemu Trast (hyvä juttu Temelle ottaen huomioon että paikkoja kauden aikan Teemulla on ollut enemmän kuin Ladan takarenkaissa.)

kakkosketjulle erittäin tärkeät onnistumiset ja 5 maalia

ykkönen kruisaili 4 maalia

positiivisen lisän toi kolmosketju, joka myös pääsi maalin makuun parilla maittavalla osumalla.

Toiseen peliin, jossa askiin hyppäsi Haka ja jonka sarjasijoitus oli kolmas, ennen tätä turnauskierrosta. Edellisestä pelistä kovan buustin saanut Lolli aloitti toisen pelin kovalla rytinällä, sillä jo reilun 20 s jälkeen oli taululla lollin avausmaali.  Nopea avausmaali ei Hakaa kuitenkaan säikäyttänyt vaan vastustaja kampesi itsensä peliin mukaan varsin nopeasti.

Peli aaltoili kohtalaisen paljon alussa, mutta rutinoitunut ja kolmella sylinterillä jyskyttänyt lolli tyrmäsi vastustajan viimesen erän alkuun toisella salamamaalilla, sillä kolmas erä ei ehtinyt vanheta kuin 5 sekuntia ja Hakan maalivahti sai kaivaa palloa selän takaa..  Näin Lolli raapi lopuksi tarvittavat osumat tauluun ja Haka kaatui… saappaat jalassa 7-3

LOLLIN 4 pisteen lisäksi, henk. koht. pistetiliään pelaajat kartuttivat seuraavasti:

Jarno Nousiainen 5+2, Aki Wulff 3+4, Jeter Nieminen 1+3, Teemu Trast 3+0, Kimi Virtanen 1+2, Saku Leppälä 1+2, Vesa Sassi 1+1, Ville Lehterä 1+1, Petri Kinnunen 1+0, Janne Tihtonen 1+0, Tommi Jokinen 0+1, Laitinen 0+1

Joukkueurheilussa löytyy jokaiselle haluttu ympäristö missä voi toteuttaa omaa unelmaansa. Kilpatasolla voi haastaa itseään joka päivä, parhaita pelaajia vastaan. Kaveriporukoissa haetaan hyvää fiilistä, ilman suurempaa tuloksellisuutta. Nämä ovat kaksi ääripäätä. Alasarjoissa nähdään mitä erilaisempia kombinaatioita näiden kahden ääripään välillä.

Alasarjoissa joukkueiden isoin haaste on suuri pelaajien vaihtuvuus.  Osa pelaajista hakee pelillistä tasoa. Yleensä nämä pelaajat hakevat omaa paikkaansa ja saattavat myös jakaa mielipiteitä joukkueen sisällä vahvastikin. Seuravaihdot yleisiä. Johtavia pelaajia, jotka arvostavat selkeää visiota ja päämäärää. Arvostavat tietynlaisia vapauksia.

Osa hakee yhteisöllisyyttä, nauttien pelistä ja hikoilusta. Näille pelaajille tärkeä arvo on pysyvyys. Yleensä pitkään yhdessä pelanneita, jotka karttavat kilpailullisuutta ja ristiriitatilanteita.

Loput menevät näiden kahden kategorian välimaastoon. Pelaajia, jotka eivät yleensä tuo omia ajatuksiaan esille ja tyytyvät osaansa.

Seuroissa pitäisi olla ymmärrys erilaisten pelaajien tarpeista sekä osata arvostaa heidän erilaisuutta. Seurojen pitäisi osata vastuuttaa, jolloin kaikkien on helpompi sitoutua yhteisiin tavoitteisiin. Arvostuksen, kuuntelemisen ja yhteisesti sovittujen asioiden kautta saadaan rakennettua joukkueeseen luottamuksellinen ilmapiiri.

Mahdolliset pelaajavalmentajat ovat isoimpia haasteita seuroissa. Ajaako omat tarpeet yli joukkueen yhteisen edun. Yleensä kokonaiskuvan hahmottaminen on haastavaa pelaamisen ohella. Mikäli joukkueessa toimii pelaajavalmentaja, niin häneltä vaaditaan pelillistä johtajuutta ja näkemystä itse peliin. Hyviä ihmissuhdetaitoja ja paineensietokykyä.

Vastoinkäymiset kuuluvat joukkueurheiluun. Näissä tilanteissa punnitaan seurojen vahvuus. Tahto, uskallus myöntää virheitä sekä hakea kiperissäkin tilanteissa kompromissiratkaisuja joukkueen etua ajatellen ovat jo puolivoittoja vastoinkäymisten voittamiseen.

Menestyvissä seuroissa on kivijalka kunnossa.

Lolli tarjosi kauden kolmannessa turnauksessa katsojille ja fäneille herkullisen palan RSB:tä vastaan. Tiukkojen vaiheiden jälkeen Lolli pystyi kääntämään kahden maalin tappioaseman tasapeliksi ja aivan ottelun lopussa nähtiin divarin kuumimman pelaajan Aki Wulffin jäätyminen rankaisulaukauksessa.

Tapahtumiin ja älyttömiin alivoimaminuutteihin nähden tasuriin voi olla enemmän kuin tyytyväinen. Lollilla on kuitenkin niin laadukas pelaajamateriaali ja kokeneita kettuja ettei parin maalin takaa-ajoasema jäädytä pelaamista.

Toisessa ottelussa vastaan asettui salibandykenttien ”turhapurot”, mielenkiintoinen tuttavuus allekirjoittaneelle tämä Ruman joukkue, erityisesti pelipaitojen osalta. Onkohan joukkue saanut lahjoituksena Maikkarilta rajoitetun erän turhapuro game-worn paitoja?

Pelillisesti toinen ottelu ei tarjonnut muuta kuin ison määrän maaleja ja Lollin osalta vain ”pelailua”. Turhapurot ottivat rumasti 2-11 pataan. Tämä ottelu olisi pitänyt saada katkaistua jo toisessa erässä. Huomion arvoista Sohlbergin 1+3 tehot takatoimistolta, liekö firmansa mainos joukkueen takapuskureissa antanut extrabuustin Budikselle? 😉

Ykköskenttä osoitti tuttuun tyyliin taas johtajuutta, mutta kakkoskentän pelaaminen on tällä hetkellä tehotonta isoihin maalipaikkamääriin nähden ja tiukat ottelut tulevat ratkeamaan näihin pieniin nyansseihin. Hienoa oli myös nähdä kolmoskentän tasonnosto vaikean ensimmäisen ottelun jälkeen!

Nyt jännitetään muppetti-kentän sijoituksia dirren pistepökäleen osalta…

Seuraavassa turnauksessa tulevat dirren kärkipään joukkueet Raitakissat ja Haka vastaan. Jatkuuko Lollin jyrääminen sarjassa vai pystyykö vastustajat horjuuttamaan lollilaisten itseluottamusta?