Viheliäisten neuvotteluiden ja nukkumattomien öiden jälkeen Lollin uusittu sikariporras: Jarno Nousiainen, uusvanha Jari-Pekka  Laitinen ja Vanha-Herra Kai Trast voivat todeta yhteen ääneen tai erikseen, että ensi kauden joukkue on valmis!

Joukkuetta on rakennettu hartaasti, unohtamatta Lollin perusarvoja. Joukkueeseen on kuitenkin haettu rutkasti lisää kilpailullisuutta. Kasassa on LoL-historian tasokkain joukkue.

Joukkueeseen tuli seitsemän uutta pelaajaa ja neljä vanhaa lollilaista. Vanhoista lollilaisista kahdeksan jatkaa.

http://liikeonlopetettu.nettisivu.org/joukkue-2013-2014-2/

Joukkueen toiseksi viimeinen alkuperäinen jäsen Pasi ”viihdevastaava” Miettinen on päättänyt lopettaa peliuransa Lollissa. Pasi tuli tunnetuksi värikkäänä persoonana, joka ei jättänyt edes olutpulloa kylmäksi. Kautta-aikojen pistetilastoissa Pasi komeilee komeasti neljäntenä (7 kautta, div.pist.  58+53=111), kolmen pisteen päässä jaetusta kolmossijasta eli mitalisijoituksesta 🙂

Lollilaiset kiittävät Pasia arvokkaasta ja pitkästä peliurasta Lollissa. Kunniajäsenyys joukkueen virallisiin jälkipeleihin on ansaittu.

Lollin leirisssä viimeiset pari kautta ovat olleet hyvinkin mollivoittoisia. Miten tähän päädyttiin tai voidaanko puhua jopa odotetusta tilasta?

Kun puhutaan Etelä-Suomen Salibandyn alasarjoista, niin viimeisen kymmenen vuoden aikana touhu on muuttunut valtavasti. Joukkueita on tullut ja tulee koko ajan lisää, taso paranee ja entiset perinteikkäät nelos- vitosdirren porukat alkavat kuolemaan sukupuuttoon. Miksi näin?

Ehkä suurin yksittäinen tekijä on, että suurimmalta osalta joukkueista puuttuu selkeä visio eli tahtotila. Ilman tahtotilaa tulee konkurssi.  Tämän takia pelaajaliikenne on joka vuosi kaoottimaisen sekavaa sarjojen päättymisen jälkeen. Tuskin kukaan pelaaja vaihtaa seuraa missä homma on toiminut?

Yritysmaailman gurut puhuvat suuvaahdossa uusiutumiskyvystä. Se mikä on toiminut kymmenen vuotta sitten ei välttämättä toimi enää ja kaikkein pahinta on olla tekemättä yhtään mitään.

Joukkueet, jotka ovat ymmärtäneet nämä keskeiset seikat pystyvät myös jatkossakin nauttimaan pelistä ja hengittämään.

Lollissa on ollut selkeä tahtotila menneinä vuosina. Haluamme olla kaveriporukka, jossa nähdään muutama makea poikittaissyöttö pelien aikana. Nousun jälkeen vitosesta neloseen kävi kuitenkin ohraisesti. Emme olleet ajatelleet tahtotilaamme jatkoon  ja se mikä toimi aikaisemmin ei toiminut enää.

Yksittäisten pelaajien merkitystä ei kannata liikaa korostaa joukkuelajissa, mutta he kuitenkin pystyvät kantamaan johtajuutta ja kääntämään pelejä vaikeilla hetkillä oman joukkueen eduksi.

Nelosesta tippumisen jälkeen oli vaikea kausi vitosessa ja kauden päätteeksi avainpelaajien lähteminen, kukin omien syiden takia. Pikainen konkurssi koettiin, kunnes joukkueen pitkäaikaiset pelaajat halusivat puhaltaa Lollin vielä viime hetkillä henkiin. Presidentin urhoollisuusmitaleja odotellessa.

Viime kausi Lollilta olikin sitten historian raskain. Pelillisten johtajien puuttuminen ja pieni pelaajarinki tekivät toiminnan äärimmäisen haastavaksi. Koko kauden asemataistelu palkittiin sarjapaikan säilymisellä. Hatunnoston arvoinen suoritus!

Kirjoitukseni lopuksi haluan nostaa ajatukset. Mikä on tahtotilamme jatkossa? Haluammeko uusiutua?

Lol-historian suurin murrosvaihe on edessä. Miten uusittu joukkue hitsautuu yhteen on suurin kysymysmerkki? Kipuilut kuuluvat murrosvaiheeseen ja niistä päästään yhdessä ylitse. Joukkueesta voidaan puhua siinä vaiheessa, kun jokaisen pelipanosta arvostetaan ja ajatuksia kunnioitetaan. Silloin voidaan nähdä pelillinen huippu ja tuntea se fiilis mitä varmaan meistä jokainen hakee joukkueesta, jonka nimi Liike on lopetettu.

Heti alkuun toimitus pahoittelee, että tällä kaudella sivujemme päivityksiä on ollut todella harvakseltaan ja toiminta ollut yhtä hiljaista, kuin Keski-Suomen kirjeenvaihtajallamme Timo ”Tinke” Masalinilla.  Vahvojen huhujen mukaan moni pelaajistamme työskentelee sinappikoneiden kanssa ja loput kuluttavat aikaansa iltakerhohuoneilla miettisen, otanko yhden jos toisenkin? Ja osa lomailee jatkuvasti kehä III:sen ulkopuolella, mikä on herättänyt hajatuksia, että peseekö kirstunvartijamme pesukoneessa muutakin, kuin tykkimiehen kalsareita.

Kaikesta huolimatta eilen jälleen pelattiin divaria ja kyseesssä kauden toiseksi viimeinen turnaus. Keväthän on tunnetusti isojen pelien aikaan, jota todisti ensimmäisen ottelun vaihtokin Kinnunen-Laitinen-Miettinen. Ylikuntoiset ja hyvin juotetut kahdeksan kenttäpelaaja ja Vesku maalissa lähtivät kuitenkin vääntämään vastustajan kolmea kentällistä vastaan. Ylipaino ja kokemus vastaan liike ja kokemattomuus monessakin asiassa. Valitettavasti lollilaiset hyytyivät ottelun puolessa välissä ja vaihtoaitiosta kuului useasti ”meeksä kentälle, jos tarjoon tuopin”. Muutama vaihtomies lisää ja ottelusta olisit tullut täysin erilainen.

Toiseen otteluun vastaan tuli huomattavasti heikompi joukkue, mutta erittäin väsyneet lollilaiset antoivat vastustajalle täyden mahdollisuuden voittoon.  Tällä kertaa kuitenkin asemataistelu palkittiin, unohtamatta Veskun erinomaista peliä maalissa! Arvokkaat kaksi pistettä ja samalla taisi varmistua lohkon viides sija.

Juhis, Simo ja Jope pelasivat kauden parhaat pelit sekä huomioitava myös kapteenin iso esimerkki, vaikkakin pelisilmä oli muurautunut lähes kiinni (ensimmäissä ottelussa pallo silmään)! Ja Veskuhan oli totuttuun tyyliin jäätävä maalissa 😉 Tästä on hyvä jatkaa viimeiseen turnaukseen, jossa panokset ovat erittäin kovat vastustajilla.  Kerrottakoon, että lollilaiset yrittävät saada viimeiseen turnaukseen taas kovan rosterin paikalle ja kausi halutaan päättää ehdottomasti kahteen voittoon!

1. Peli

Häkkinen 3+0, Tapio 0+2, Aaltonen 0+1 / 2min, Trast 2min

2. Peli

Tapio 1+1, Häkkinen 1+0, Kinnunen 1+0, Miettinen 0+1, Trast 0+1 ja Laitinen 2min