Divarista on nyt pelattuna kaksi turnausta (4 ottelua) ja arenaliigaa  on tahkottu viiden ottelun verran, joten on aika hiukan analysoida miten on mennyt ja millä tapaa jatkossa varmistetaan joukkueen iskukyky.

Lollille alkukausi on ollut hyvin raastava. Voittoja ei ole tullut enää aikaisempien vuosien tapaan ja henkilökohtaiset pisteet ovat laskeneet roimasti jokaisella pelaajalla. Asia, joka on tiedostettu, mutta joka on kuitenkin lyönyt vasten kasvoja.

Pelaajamateriaalilla on aina jonkinlainen vaikutus kokonaissuoritukseen, mutta laadukkaallakaan materiaalilla ei voi menestyä, jos pääkopat eivät ole kunnossa.

Pidemmän päälle tappiot alkavat aina raastamaan omaa itseluottamusta ja sitä kautta myös näkymään joukkueen kokonaissuorituksissa.

Mitään poppaskonsteja takalukkojen avaamiseen ei tunneta, vaan pienien asioiden merkitys korostuu entisestään. Yksi tilanne-, yksi vaihto-, yksi erä- ja yksi peli kerrallaan.

Jokainen tarina on aina omanlaisensa, mutta yhteinen tekijä menestystarinoissa on vaikeuksien voittaminen – joukkueena.

Selvää on, että tällä kaudella  henkilökohtaiset virheet näkyvät samantien tulostaululla ja tiukat pelit kääntyvät vastustajan hyväksi armottomasti, jos maalinteko tökkii.

Myös pelaajien roolituksia on hyvä miettiä yhdessä tarkemmin, jotta joukkueen iskukykyä voidaan parantaa.

Tällä kaudella ei tunneta ilmaisia pisteitä, jokainen piste tulee vain kovan taistelun kautta. Nöyränä muttei nöyristellen!

Seuraavassa havainnekaavio nelosdivarien lohkojen heikoimmista joukkueista. Kolme heikointa porukkaa vasemmalta oikealle.

Kausi on aikaisessa vaiheessa, mutta ettei kelkasta putoa, niin pisteitä pitää alkaa ottamaan. Kylmä fakta on se, että seuraavat kaksi turnausta tulevat antamaan loppukauden suunnan.

Lue lisää otteluraporttien kautta